MINUSTA / HENKILÖKUVA
Minä olen Huugo, enkä ole vielä valmis.
Olen vuonna 2007 syntynyt varsinaissuomalainen, joka sattuu asustelemaan Helsingissä. Sisälläni roihuaa levoton uteliaisuus ja tarve ymmärtää maailmaa.
Pyörin nuorten osallisuuden, järjestöjen, politiikan ja viestinnän risteyksessä.
01
SYNTYNYT
2007
KOTONA
Helsingissä ja Varsinais-Suomessa
TYÖSKENTELEN
Järjestöjen, politiikan & viestinnän parissa
MITÄ TEEN
Liikun maailmojen rajamailla.
Hajanaiselta vaikuttavat kiinnostuksenkohteeni ovat lopulta vain erinäisä ilmentymiä samaan tavoitteeseen pyrkimisestä: Tahdon väkertää visioistani näyttöä.
01
Järjestötyö
Järjestöissä rakennan muille nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa. Sen sijaan, että nuorten osallisuus jää näennäiselle tasolle, autan instituutioita ymmärtämään nuorten asiantuntijoiden arvon. Yhteiskunnalliseen valveutuneisuuteen minut on kasvattanut partiolaisuus.
02
Politiikka
Olen kokoomuslainen ja klassinen liberaali. Minua viehättää ajattelu, joka yhdistää yksilönvapauden, taloudellisen vastuun, eurooppalaisen yhteistyön sekä kunnianhimoisen luonto- ja ilmastopolitiikan.
03
Viestintä
Viestinnällä rakennetaan ymmärrystä. Keskeisin missioni viestijänä on auttaa toisia ymmärtämään, osallistumaan & näkemään.
EN HALUA OLLA SILKKA ANSIOLUETTELO
Ihminen ei mahdu tehtävänimikkeisiin.
Minusta, kuten varmaan kenestä tahansa järjestöaktiivista, olisi helpointa kirjoittaa listaamalla ja luettelemalla järjestöjä & tehtäviä. Vaikeampaa ja tosin kiinnostavampaa onkin kertoa, miksi olen päätynyt niihin pöytiin, joissa tätä nykyä istun.
Välitän aidosti siitä, kenellä on kourissaan valta määritellä yhteistä tulevaisuuttamme. Välitän siitä, pystymmekö politiikassa katsomaan seuraavia galluppeja ja vaaleja pidemmälle. Ennen kaikkea kuitenkin välitän siitä, että jokainen nuori voisi kokea olevansa toimija yhteiskunnassa kohderyhmäläisen sijaan.
En kaipaa valmista maailmaa. Kaipaan maailmaa, jossa nuorilla on mahdollisuus päättää omasta tulevaisuudestaan.
KAKSITOISTA VUOTTA PARTIOSSA
Partio on opettanut johtajuutta myrskyjenkin keskellä.
Kaksitoista vuotta elämästäni olen saanut kasvaa partiolaisena. Olen kierrellyt kansallispuistoja, seilannut Saaristomerellä ja nojaillut kavereihini iltanuotioiden kulon hypnotisoimana. Olen saanut opetella luottamaan toisiin vastoinkäymisten ja ennakoimattomien riskien toteutuessa.
Partio on lopulta kuitenkin osoittanut, ettei aito johtajuus tarkoita huoneessa raikaavaa ääntä (vaikka kovaääninen olenkin). Hyvä johtajuus onkin useimmiten vastuunkantoa & sitä, että muut uskaltavat yrittää ja epäonnistua lähelläsi.
Toimintaani ohjaa arvopohja
Tahdon arvojeni näkyvän silloinkin, kun päätökset ovat hankalia.
01
Vapaus
Yksilöllä pitää olla oikeus rakentaa omannäköistään elämää ilman tarpeetonta holhousta. Vapauteen kuuluu itsestäänselvyytenä myös vastuu omista valinnoista, toisista ihmisistä ja jakamastamme tulevaisuudesta.
02
Sivistys
Sivistys meinaa minulle ennen kaikkea sydämen uteliaisuutta, kykyä muuttaa omaa mieltä & kohdella erimielisiä kunnioittavasti. Sivistyksestä ponnistaa tasavaltamme tulevaisuus.
03
Tulevaisuusvalta
Nuorten näennäinen kuuleminen ei riitä! Aivan liian usein olemme yhä tilanteissa, joissa nuoria kutsutaan keskustelemaan, mutta lopulta ratkaisut rynnivät yksin aikuiset. On meidän nuorten yksinomainen oikeus määritellä millaisessa yhteiskunnassa tahdomme elää aikuisina.
04
Luonto
Luonto ei ole koristearvo, vaan se on edellytys kaikelle maanpäälliselle elämällemme. Turha toivo unelmoida paremmasta maailmasta ilman hyvinvoivaa luontoa. Meillä ei ole varmuuskopioita vehreistä metiköistämme, joten pidetään niistä huolta.
KUN KUKAAN EI TARVITSE MINULTA PÄÄTÖSTÄ
Silloin luen, opiskelen kieliä ja kadotan itseni projektien äärelle.
Hetket, jolloinka uteliaisuuteni saa ilman päämäärää hyrrätä menemään, ovat eriskummallisen upeita. Jämähdän pohtimaan vieraiden kielien rakenteita, uppoudun uuden muistelmateoksen äärelle tai kirjoittelen (nykytasolla huonoa) koodia. Pysähdyn pianon ääreen kertaamaan kaiken maailman merkityksellisiä kipaleita.
Sisälläni asuu se varsinaissuomalainen, jolla on kaukokaipuu tuonne metsien ja meren ääreen, pitkille junamatkoille. Samalla koen levottomuutta siitä, kuinka pitäisi suunnata kohti uutta, mutta myös vahvaa kiintymystä juuriini.
Täydellisessä maailmassa heräisin Hesarin ja tummapaahdon äärelle, iltapäivällä istuskelisin junassa kaakaokupillinen kourassa & illalla keittelisin teetä. Tässä todellisuudessa kupponen ehtii usein jäähtyä ennen hörppyä, sillä hetken päähänpistosta perehdyn jälleen uuteen, outoon aiheeseen.
Tämäkään sivu ei ole vielä valmis
Hyvä niin.
Minäkin olen yhä liikkeessä, ajatukseni jalostuvat, tehtävät vaihtuvat. Maailma pakottaa pohtimaan kanttini ja kulmani uudelleen. Kuitenkin toivon, että tämän sivun luettuasi koet tietäväsi osan vastauksesta kysymykseen miksi teen.